”Jännittäminen koiraharrastuksessa -blogisarja koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa tarkastelen jännittämistä ilmiönä ja sen aiheuttamia muutoksia kehossa, mielessä ja toiminnassamme. Toisessa osassa keskityn kilpailujännittämiseen koiraharrastuksessa ja käyn läpi muutamia keinoja jännittämisen tueksi.”
Kuulostaako tutulta: Kisa-aamuna ruoka ei maistu, heikottaa, vatsassa möyrii ja pohdit jopa peruvasi osallistumisesi huonon olon vuoksi. Päätät kuitenkin lähteä kisapaikalle. Ilmoittaudut ääni väristen ja käyt viemässä tavarat kentän laidalle. Vilkuilet kelloa hermostuneena, vatsa on sekaisin etkä uskalla lähteä kovin kauaksi wc:stä. Ehkä pohdit, miksi olet taas ilmoittanut koirasi kisoihin, kun olo on aina yhtä hirveä, eikä keskittymisestä itse suoritukseen meinaa tulla mitään. Koirakin on taas vähän outo, aivan erilainen kuin treeneissä. Paniikki sisällä kasvaa mitä lähemmäksi oma suoritusvuoro tulee ja saatat ehkä hokea mielessäsi ”en pysty tähän, miksi kiusaan itseäni näin?”.
Jännittäminen on luonnollinen osa elämää ja lähes kaikki jännittävät joskus. Sopiva jännittäminen tuo tilanteisiin valppautta, innostusta ja se saattaa auttaa meitä valmistautumaan ja keskittymään suoritukseen. Joskus jännittäminen kuitenkin vaikuttaa toimintaamme enemmän kuin haluamme. Koiraharrastuksessa jännittäminen yhdistetään useimmiten koe- ja kilpailutilanteisiin, mutta yhtä lailla jännittäminen voi liittyä myös esimerkiksi talkootoimintaan tai koulutusryhmiin osallistumiseen. Jännittämisen ilmeneminen on yksilöllistä, ja siihen voi vaikuttaa mm. persoonallisuuden piirteet sekä aiemmat kokemukset. Jännityskokemus on aina henkilökohtainen, eikä se välttämättä näyttäydy ulospäin yhtä voimakkaana kuin miten sen tunnemme.
Jännittävä tilanne voi herättää monenlaisia fyysisiä tuntemuksia, kuten esimerkiksi sykkeen kiihtymistä, hikoilua, käsien vapinaa, suun kuivumista, pahoinvointia, vatsaoireita sekä huimausta. Fyysisten reaktioiden taustalla on autonomisen sympaattisen hermoston aktivoitumisen aiheuttama vireytymistila, jolla on vahva biologinen perusta mm. fyysisesti vaativaan suoritukseen valmistautumisessa. Myös jo jännityksen ja pelon ennakointi voi aktivoida sympaattista hermostoa ja mieltä. Tällainen vireytyminen on pohjimmiltaan tarpeellinen ilmiö ja reaktiot viestivät siitä, että arvioimme tilanteen tärkeäksi. Sopiva vireystilan nousu koetaan miellyttäväksi, ja se antaa meille energiaa ja toimintavalmiutta. Kuitenkin voimakkaat jännitysoireet koetaan epämiellyttävinä, ja ilmiö muuttuu haitalliseksi, kun sen havainnoiminen aiheuttaa meissä huolta ja levottomuutta rajoittaen toimintaamme (esimerkiksi ”En ehdi lämmittelemään koiraa riittävästi, koska minun täytyy pysytellä wc:n lähettyvillä koko ajan”).
Minkälaisissa tilanteissa sinä jännität? Mitä mielessäsi ja kehossasi tapahtuu kun jännität? Miten jännityksen voimakkuus muuttuu eri tilanteissa?
Voimakas jännittäminen aiheuttaa myös lukuisia psyykkisiä muutoksia, kuten keskittymiskyvyn heikkenemistä, halua paeta tilanteesta, ahdistuneisuutta, huomion kiinnittymistä itseen, kielteisiä mielikuvia ja automaattisia kielteisiä ajatuksia (esimerkiksi ”en selviä tästä”, ”on hirveää, jos koira karkaakin kehästä enkä saa sitä kutsuttua takaisin”). Lisäksi jännittäminen voi virittää meissä pelkoa muiden huomioin kohdistumisesta itseen, pelkoa mitä muut ajattelevat (”jos emme onnistu, muut pitävät minua varmasti surkeana kouluttajana”), virheiden tekemisen/epäonnistumisen pelkoa sekä häpeän tunnetta. Saatamme pyrkiä suojelemaan itseämme varautumalla pahimpaan, ja jännittävät tilanteet voivat herättää voimakasta kielteistä mielensisäistä puhetta. Tähän voi liittyä myös tulevien haasteiden ja menneiden epäonnistumisten murehtimista. Todellisuudessa tällainen kielteinen ajattelutyyli tuottaa ja ylläpitää ahdistuneisuutta ja täten pahimmillaan jatkaa noidankehää.
Mielemme tuottaa paljon erilaisia ajatuksia ja on tärkeää opetella tunnistamaan, millaisia tunteita ja ajatuksia jännittäviksi koetuissa tilanteissa herää. Emme pysty valitsemaan ajatuksia ja tunteitamme, eikä mielessämme ole ”delete-nappia”, jonka avulla epämiellyttävät ajatukset saisi katoamaan. Kuitenkin, kun näistä ajatuksista ja tunteista tulee enemmän tietoiseksi, on niitä mahdollista tarkastella hieman etäämpää.
Esimerkiksi saatat ajatella ennen omaa suoritustasi: ”En selviä tästä, en varmasti saa koiraa tekemään mitään ja sitten kaikki pitävät minua huonona kouluttajana.” Voit kokeilla haastaa ajatuksia erilaisten apukysymysten avulla. Voit pohtia, millaisia todisteita löydät tämän väitteen puolesta ja toisaalta väitettä vastaan? Kuinka todennäköistä on, että tämä ajattelemasi asia tapahtuu? Mitä siitä seuraisi ja miten selviäisin siitä? Entä mikä olisi paras ja mikä todennäköisin vaihtoehto tilanteessa? Mikäli sinun on vaikea löytää kannustavaa ja myötätuntoista suhtautumista itseesi ja omiin ajatuksiisi, voit kokeilla muuttaa näkökulmaa niin, että jos paras ystäväsi ajattelisi näin, mitä sanoisit hänelle? Luultavasti kannustaisit häntä, kertoisit kuinka hyvin he ovat valmistautuneet ja koira osaa homman. Lisäksi uskottelisit, etteivät ihmiset leimaa sinua huonoksi kouluttajaksi, vaikka jotain virheitä sattuisikin kokeessa.
Koe- ja harjoitustilanteissa kumppaninamme on koira, joka on lajina erittäin herkkä aistimaan ohjaajan virittäytymisessä tapahtuvat muutokset. Useimmiten ohjaajan jännittäminen muuttaa koiran käyttäytymistä jossain määrin, ja toiset koirat ovat herkempiä reagoimaan kuin toiset. Osa koirista saattaa valpastua ja jopa parantaa omaa suoritustaan ohjaajan pienen jännityksen myötä, mutta pahimmassa tapauksessa koira pyrkii koko kilpailutilanteen ajan rauhoittelemaan oudosti käyttäytyvää ohjaajaa eleillä, jotka eivät siinä tilanteessa olleet toivottuja tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi. Sen lisäksi, että opettelet tunnistamaan itsellesi jännittävät tilanteet ja niissä viriävät reaktiot, opettele tulkitsemaan koirasi reaktioita ja rauhoittavia signaaleja. Esimerkiksi maan haistelu on tyypillinen rauhoittava signaali, joka esimerkiksi agilitykilpailussa ja tokokokeessa ei ole toivottua. Koira ei välttämättä haistele maata koskaan treenitilanteissa, mutta aina kisatilanteessa se kulkee nenä kiinni maassa, eikä ota käskyjä kuuleviin korviinsa. Pohdi myös, miten valmistat koirasi treenisuoritukseen verrattuna kilpailutilanteeseen. Puratko ehkä kisapaikalla omaa jännitystäsi ”treenaamalla” kovasti jo ennen omaa suoritusta, kun normaalissa treenitilanteessa annat koiran rauhoittua häkkiin omaa vuoroa odotellessa? Toki koira voi rauhoittaa myös itseään esimerkiksi ympäristön vuoksi, mutta on tärkeää opetella tunnistamaan oman jännityksen vaikutusta koiraan.
Olet ehkä kuullut kentän laidalla monia kertoja treenikavereiden suusta ”No älä nyt turhaan jännitä, hyvin se menee!” tai ”Eihän teillä ole mitään jännitettävää!”. Jos pystyisimme vain päättämään, että tänään en jännitä, tuskin kukaan kärsisi esimerkiksi kilpailujännityksestä. Tärkeää on opetella hyväksymään myös epämiellyttäviksi koetut ajatukset ja tunteet, ja antaa itselle lupa jännittää. Myös erilaisten harjoitusten avulla jännitysoireilua on mahdollista lievittää ja jännittämisen kanssa on mahdollista tulla paremmin toimeen. Seuraavassa blogisarjan osassa tarkastelen tarkemmin muutamia erilaisia keinoja voimakkaan jännittämisen tueksi.
Kiitos kuvasta Saara Kangasniemi <3
Maija
