Jännittäminen koiraharrastuksessa -blogisarjan ensimmäisessä osassa tarkastelin jännittämistä ilmiönä ja sen aiheuttamia muutoksia kehossa ja mielessä. Toisessa osassa keskityn enemmän kilpailujännitykseen ja käyn läpi muutamia keinoja jännittämisen tueksi. Käytän esimerkeissä tokokokeeseen osallistumista, mutta esimerkkejä voi vapaasti soveltaa myös muihin lajeihin.
Koska syyt jännittämisen taustalla ovat erilaisia ja jokainen jännittäjä on yksilö, ei kaikille toimivia selviytymiskeinoja ole olemassa, vaan jokainen löytää itselleen sopivimmat keinot parhaiten kokeilemalla. Suurin osa keinoista vaativat toistoa ja harjoitusta samoin kuin uuden taidon opettelu.
Kilpailujännittämisen osalta on lähtökohtaisesti hyvä ymmärtää, ettei koiraharrastuksessa ole pakko kilpailla tai osallistua kokeisiin, vaan se on valinta, jonka olet tehnyt. Arvotyöskentely voi toimia apuna kilpailujännityksen työstämisessä: Mitä asioita pidät koiraharrastuksessa tärkeänä? Miksi haluat kilpailla? Onko tärkeintä saavuttaa esimerkiksi tokovalion arvo pelkillä ykköstuloksilla, vai onko tärkeintä, että nautitte yhteisestä tekemisestä? Miksi olet valinnut tämän harrastuksen alun perin, mitä se sinulle antaa? Kun selkiytät itsellesi harrastuksen takana olevia arvoja, voit mahdollisesti saada jännitystä laukaiseville ja ylläpitäville ajatuksille vertailupohjaa. Esimerkiksi jännitystä voi ylläpitää ajatus sinun tai koiran virheestä tokokokeessa, jolloin mahdollisuus ykköstulokseen menisi. Kuitenkin arvojen selkiyttämisen kautta voitkin huomata, että oikeastaan tärkeintä ei olekaan ykköstulosten kerääminen, vaan esimerkiksi se, että koira on terve ja pääsette tekemään yhdessä lajia jota rakastatte, itsesi haastaminen sekä treenattujen asioiden ”tasontarkistus”. Arvojen kirkastuttua voit myös pohtia: ”Jos tämä kilpailu olisi viimeinen koe/kilpailu tämän koiran kanssa, millaisella fiiliksellä haluaisin suoriutua? Millaisena haluaisin kokemuksen muistaa?”. Jos kilpaileminen (tai edes hyvät tulokset) eivät tuota sinulle riittävästi nautintoa, voit myös aina valita harrastaa koirasi kanssa ilman kilpailuihin osallistumista. Mikäli myös huomaat jatkuvasti olevasi pettynyt tai tyytymätön koiraasi ja sen ominaisuuksiin, on syytä pysähtyä pohtimaan mistä tämä johtuu ja mikä olisi tilanteeseenne molempien osalta paras ratkaisu.
Usein jännittävissä tilanteissa yritämme kamppailla jännityksen ilmenemistä vastaan sekä kontrolloida oireita ja tunteitamme, mikä voi olla hyvin energiaa vievää ja samalla viedä huomiotamme pois itse kilpailu-/koesuorituksesta. Tärkeää jännittämisen kanssa työskentelyssä onkin opetella tiedostamaan itsensä kaikenlaisine tunteineen ja ajatuksineen, sekä opetella suhtautumaan niihin myötätuntoisesti ja sallivasti – ilman arvostelua. Esimerkiksi: ”saan jännittää”, ”aina ei tarvitse onnistua täydellisesti”, ”voin olla koiralle riittävän hyvä ohjaaja, vaikka jännitän”. Tässä apuna voivat toimia erilaiset tietoisuustaitoharjoitukset. Tietoisen hyväksyvän läsnäolon harjoitteleminen auttaa myös keskittymään käsillä olevaan hetkeen, ei menneisiin asioihin tai tulevan ennakointiin, mistä voi olla apua kilpailutilanteissa. Erilaisia harjoituksia löydät esimerkiksi Mielenterveystalon tai Oivamielen sivuilta.
On tärkeää myös opetella erottelemaan asiat ja mielessä painavat huoliajatukset sellaisiin, joihin pystyt vaikuttamaan ja sellaisiin, joita et voi muuttaa. Tämän jälkeen pystyt arvioimaan, miten voit asioihin vaikuttaa ja toisaalta opetella hyväksymään ne asiat siinä hetkessä, joihin et pysty vaikuttamaan. Jos huomaat ennen koepäivää mielessäsi pyöriviä toistuvia huoliajatuksia, kannattaa ne kirjoittaa ylös esimerkiksi paperille tai puhelimen muistioon, jolloin niitä on mahdollista tarkastella hieman etäämpää.
Esimerkiksi osallistuessasi tokokokeeseen voit vaikuttaa mm. seuraaviin tekijöihin:
- Osallistutko aamu- vai iltakokeeseen
- Osallistutko ulko- vai hallikokeeseen, onko paikka koiralle tuttu vai uusi
- Koiran treenaaminen mahdollisimman valmiiksi, sisältäen liikkeiden opettamisen lisäksi kokeenomaiset harjoitukset, paikallaolotreenit vieraiden koirien, liikkeenohjaajan ja tuomarin kanssa, sosiaalisen palkkauksen opettamisen, erilaisiin häiriöihin totuttamisen jne.
- Ennen koetta tapahtuva valmistelu
- Koepaikalla tapahtuva valmistelu
- Oma käytös koepaikalla
- Keskittyminen liikkeenohjaajaan
- Erilaisten mielikuva- ja hengitysharjoitusten hyödyntäminen
Esimerkkejä asioista joihin et voi tokokokeessa vaikuttaa:
- Ulkokokeessa sää
- Kehä (merkkien asettelu, kartioiden värit, suunnat)
- Muiden koirien käytös/suoriutuminen kehän laidalla ja esim. paikallaolossa
- Ympäristön häiriötekijät (hajut, äänet ym.)
- Tuomarin arvostelu
- Liikkeenohjaajan toiminta ja mahdolliset virheet esim. ylimääräinen siirtymä, paikallaolossa väärä käskytystapa
Esimerkiksi tokokokeen alokasluokassa monet jännittävät paikallaolossa joko oman koiran tai vaihtoehtoisesti muiden koirien pysymistä paikallaan. Tällainen jännitys on täysin normaalia. On tärkeää, että pystyt erottelemaan itsellesi, että pystyt vaikuttamaan vain oman koirasi paikalla pysymiseen treenaamalla mahdollisimman monipuolisesti ennen koetta eri tilanteissa, mutta et pysty vaikuttamaan muiden koirien suoritukseen. Sen sijaan, jos koepaikalla kuitenkin huomaat, että teidän viereen määrätty koira ei ole ohjaajansa hallinnassa ja/tai tuijottelee omaa koiraasi haastavasti jo ennen kehää, voit aina tehdä valinnan jättää osallistumatta liikkeeseen. Vaikka treenaisimme koiramme miten hyvin ennen koetta, voi tositilanteessa silti tapahtua jotain odottamatonta ja yllättävää, jota ei ole mahdollista ennakoida edes hyvällä harjoittelulla.
Jos taas esimerkiksi ennen tokokokeen omaa suoritusvuoroa treenaat jättäviä liikkeitä, ja koira istuu jatkuvasti seisomisen sijaan, et luultavasti pysty korjaamaan asiaa enää ennen suoritustasi. Pahimmillaan saat koiran epävarmaksi myös muiden asentojen suhteen. Pistä virhe muistiin ja treenaa sitä taas ennen seuraavaa koetta, mutta juuri ennen koetta mahdollisuutesi on hyväksyä koiran mahdollinen virhe myös kokeessa (tai peruuttaa osallistumisesi, jotta koira ei tekisi virhettä ja menettäisi mahdollisuutta ykköstulokseen).
Sekä itseä että koiraa on mahdollista altistaa jännittäville tilanteille. Jännittävien tilanteiden tai mahdollisten virheiden välttäminen useimmiten lisää kielteisiksi koettuja ajatuksia ja nostaa kynnystä kohdata jännittävä tilanne uudelleen. Ennen varsinaisia kokeita olisi hyvä saada treenitilanteissa aikaiseksi jännitystä pikkuhiljaa lisäten, jotta koira oppisi työskentelemään aktiivisesti myös ohjaajan jännittäessä (saaden siitä välitöntä palautetta ja kannustusta!). Hyviä tilanteita ovat esimerkiksi itselle vieraamman treeniporukan treeneissä vierailu tai epäviralliset kilpailut, joissa on mahdollista helpottaa koiran suoritusta ja palkata sitä. Joillakin jo pelkkä treenien videointi aiheuttaa jännittyneisyyttä ja erilaista valppautta, kuin tavallinen treeni. Koira voi oppia pikkuhiljaa, että sinun jännittyneisyyttä seuraakin jokin todella mahtava palkkio! Voit myös esimerkiksi normaalissa treenitilanteessa luoda aina kropalla pienen jännitteen hetki ennen palkkausta.
Muita keinoja jännittämisen tueksi ovat erilaiset mielikuva-, hengitys- ja rentoutusharjoitukset. Mielikuvaharjoitukset kannattaa tehdä ensin kotona rauhallisessa ja rentoutuneessa mielentilassa. Erilaisilla mielikuvaharjoituksilla voit esimerkiksi vahvistaa luottamusta ja onnistumisen tunteita kilpailu-/koetilanteeseen liittyen, valmistaa itseäsi toimimaan näissä tilanteissa parhaalla mahdollisella tavalla tai esimerkiksi luoda itsellesi rauhallisen mielentilan johonkin turvapaikkaan tai -esineeseen liittyen, jonka pystyt palauttamaan mieleesi myös jännittävässä tilanteessa. Hengitys- ja rentoutusharjoitusten avulla on mahdollista opetella tunnistamaan kropassa tapahtuvaa jännittyneisyyttä ja rentouttamaan kehoa ja mieltä tietoisesti. Hengitys toimii monessa tilanteessa myös ankkurina keskittymisen parantamiseen ja hengitykseen keskittyminen auttaa autonomisen hermoston reaktioiden hillitsemisessä. Erilaisia harjoituksia löydät esimerkiksi Suomen mielenterveys ry:n sivuilta. Myös myönteinen suhtautuminen itseen sekä huumori laukaisevat jännitystä. Kyky nauraa itselle on tärkeä taito, ja se voi toimia myös voimavarana. Joillekin ajatus myönteisestä suhtautumisesta voi tuntua varsinkin alkuun vaikealta, eikä itseä kannata pakottaa ”positiiviseen ajatteluun”. Sen sijaan neutraali ja realistinen kuva itsestä, koeyleisöstä ja tilanteesta voi auttaa.
Lopuksi vielä haluan muistuttaa, että jännittämistä voi ilmetä hyvin monissa tilanteissa ja tekstin sisältöä voi hyvin soveltaa, mikäli esimerkiksi jo pelkkä treeni- tai talkootilanteisiin meneminen jännittää. Mikäli oman jännittämisesi taustalla ilmenee myös muuta elämää häiritsevää ahdistuneisuutta tai paniikkihäiriötä, suosittelen yhteydenottoa terveydenhuollon ammattihenkilöön yksilöllisen avun suunnittelemiseksi.
Maija
Kiitos kuvasta Anninalle!
